En olisi uskonut.
Viime postaukseni jälkeen olen skarpannut ja panostanut. Liikkunut joka päivä yli 600kcal:n edestä, vaikka yön pikkutunneille asti jos koulussa on mennyt iltaan saakka. Syömiset enemmän ja vähemmänkin 1000kcal/päivä. En tosissani uskonut, että tuloksia tulisi niin nopeasti. Vaaka näytti aamulla 46.5kg, eli -300g siitä alimmasta painostani mitä koskaan olen painanut. Minua väsyttää, kouluhommille ei näy loppua, kesätyöpaikat näyttävät piiloutuneen kivien alle ja aika kiitää valon nopeudella eteenpäin, mutta olen entistä varmempi siitä, että pystyn tähän ja aion jatkaa.
Katsoin herättyäni kännykkää, äiti oli laittanut kolmen aikaan yöllä tekstiviestin: "Tarvitsetko rahaa tai jotain muuta? Onko kaikki hyvin?" :D. Olosuhteisiin nähden kaikki on hyvin, onhan? Mutta oikeasti kaikki ei ole hyvin. Miten minä voisin kertoa ylihuolehtivalle ja lujilla olevalle äidilleni jotain sellaista? En vain pysty. Hänellä on niin paljon murhetta muutenkin. Tahdon viedä häneltä edes yhden huolen pois, itseni. En sitten tiedä, onko tapani toimia itsekäs vai mitä mutta... jostain syystä en ole vuosiin osannut olla äidilleni rehellinen. Se tulee jo automaattisesti, aurinkoinen hymy ja "kaikki on hyvin, olen vain vähän väsynyt". Paska. Kailotan aina kovaan ääneen rehellisyyden perään, ja sitten kuitenkin olen itse kaksinaamainen. On liian helppoa vaan vetää hymyilevä naamio kasvoille vaikka syvällä sisimmässäsi itkisi ja huutaisi.
Tämä viikonloppu ei tule tekemään poikkeusta arjesta muuten, kuin koulun osalta. Ylös, ulos ja lenkille, sen jälkeen kouluprojektien pariin ja jos kerkeän, niin kertaan japania myös. Tuntuu siltä, kuin tuolla ei tänään olisi ihan hirveästi pakkasta. Olisipa noin. Olen myös miettinyt, olenko kuinka luuseri kun kukaan ei enää kommentoi kirjoituksiani ;______;. En itsekään tosin ole kommentoinut kenenkään juttuja. En tiedä, johtuuko se selaimesta vai mistä, mutta kotikoneeni ei jostain syystä anna minun jättää kommentteja kuin joihinkin blogeihin. Kirjoitan kommentin, mutta lähettäessäni sen, se katoaa vaan ilmaan. Ei oo reilua.
4 kommenttia:
Mulla on myös toi, 'hyvin menee' +hymy. En mä osaa kertoa ihmisille, että kuinka paska mä oikeesti oon ja miltä musta oikeesti tuntuu. Valehteleminen on aina ollut osa mua, ja tulee aina olemaankin.
Olen ylpeä susta, sä onnistuit :) Ja tulet onnistumaankin, kunhan muistat missä lopettaa. Muistathan ?
haleja <3
Hopealusikka, iso kiitos kommentista! Loppujen lopuksi, kaikki taitavat olla enemmän tai vähemmän valehtelijoita. Oleellista kaiketi lienee se, tiedostaako sen itse, kolkuttaako omatunto ja tekeekö mitään muuttaakseen sitä. Itse pidän suuresti arvossa ihmisiä, jotka uskaltavat tuoda julki todellisen mielipiteensä, asioita kaunistelematta. Tässä täytyy taas muistaa että saman asian voi ilmaista monella eri tavalla ja mitä kannattaa jättää sanomatta.
Kiitos! Tuntuu hyvältä päästä taas vauhtiin. Muistan missä lopettaa.. toivon niin. *superhaliruttu*
kesätyöpaikat todellakin on piiloutunut jonnekin kiven alle...
tsemppejä!:>
Devour, kiitos. Seuraavassa postauksessa ilmenee, miten tsemppisi toimi <3
Lähetä kommentti