Concealed dreams

Päivä tuli, päivä meni.

Ei varmaankaan pitäisi kirjoittaa tällaisia "joo ei mitään uutta"-postauksia, mutta menkööt, ihan vaan kirjoittamisen riemusta. Lähdetään liikkeelle aamusta. Paino sama kuin eilen, eli 46.8kg. Eihän se tuosta enää tipu ilman että siihen panostaa, näin luulen. Kunhan ei vaan nousis. Join kahvit, söin sämpylän, vein vanhoja sarjiksia ja DVD:itä divariin (jonka löytyminen oli "pienen" vaivan takana), sain kympin. Kotiinpäin palatessani kävin kaupassa, ostin salaattia, sipuleita, dödön, tupakkaa ja postimerkin, tekivät 10.20€. Aika mahtava reissu. No, tulipahan käveltyä kutakuinkin kaksi tuntia. Onneksi ei enää ollut niin kylmä.

Kotona sitten join lisää kahvia, viikkasin pyykkejä kaappiin, juttelin äidin kanssa puhelimessa, söin puolikkaan sämpylän ja kudoin kaulaliinaa. Iltaruoaksi luomujauhelihariisimössöä sipulin ja lantun kera. Jakso Criminal mindsia ja 2 erää Carcassonia (joka on joku paras lautapeli ikinä, unelmoin niistä lisäosista siihen) ja varmaan 5 kuppia teetä. Tsekkailin myös reseptejä viikonloppua varten. Juhlimme miehen synttäreitä ja tulee muutama kaveri kylään, ajattelin että leipominen tulisi halvemmaksi kuin valmiina ostaminen. Poden huonoa omaatuntoa siitä, että söin mössöä niin paljon, en saanut tänään piirrettyä, en liikuttua enempää, en tehtyä oikeastaan mitään kummempaa. Saamaton olo.

Soitin tosiaan eilen Nykäsestä ex-kämppikselleni. Tunnin itkupuheluksihan se meni, langan kummaltakin puolelta. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa? Ja yöllä odotin unta vain kaksi tuntia. Koulu alkaa virallisesti vasta ensi maanantaina, mutta olen ottanut valinnaiseksi japanin kielen, joka alkaa huomenna. Olen samaan aikaan innoissani ja kauhuissani. Kurssi pidetään keskustassa, minulla on osoite muttei mitään hajua millainen rakennus se on tms. Pelkään eksyväni, etten löydä paikalla, pelkään myöhästyväni ja sitä että minulla pitäisi olla jotain kurssimateriaaleja joista en kuitenkaan ole mistään löytänyt mitään mainintaa. Ahdistaa. Okei, voin heittäytyä kokeilemaan jotakin uutta tuosta noin vain, mutta pohjimmiltani pelkään uusia asioita. Jos rahatilanteeni olisi kehuttavampi, olisin varmaan tänään mennyt junalla keskustaan ja takaisin vain varmistamaan että löydän huomenna perille. Sellainen minä olen.