Vihaan sinua, syömisvamma.
Minua ottaa päähän. Ensinnäkin, olen jälleen syönyt laittoman paljon leipää. Toiseksi, himoni ruokaa kohtaan tuntuu aivan suunnattomalta tällä hetkellä. Minulla ei ollut edes nälkä, ja silti olisin halunnut viedä puoli ruokakauppaa mukanani, kun kävimme siellä hetki sitten mieheni kanssa (ja yhden kaverin, joka tuli käymään). En sitten ostanut itselleni mitään namia, ja nyt lähinnä puren huulta ja pidättelen itkua. No pain, no gain. Kauppaan mennessäni suunnittelin ostavani pullon light-limua. Kaupassa tajusin sen olevan vaikkakin kaloriton, äärimmäisen epäterveellinen. Sitä paitsi, keinotekoiset makeutusaineet olisivat varmasti pahentaneet vain asiaa. Vaihdoin limun pullolliseen kivennäisvettä. Kassajonossa kävin kelaamaan että mitä hittoa, tähänkö minä olen nyt pistämässä melkein 2€, jostain vedestä jonka muka pitäisi kompensoida limunhimoa. Tulee vain paha mieli tuommoisesta. Vein veden pois. Nyt on paha mieli.
Viikonlopun suunnitelmat ovat seuraavat: tänään koulujuttuja, huomenna koulujuttuja, sunnuntaina koulujuttuja. Huomenna myös töihin ja talon suursiivous illalla, sunnuntaina tulee äiti käymään ja minua hajottaa jo nyt. Olen niin väsynyt hymyilemään ja näyttelemään vahvaa, mutta kuinka voisin olla oma itseni, ja tuottaa äidilleni lisää huolta? En voi. Minun on pakko jaksaa. Itkettää. Koko päivän on taas itkettänyt. En jaksaisi. Pitäisi kai ottaa päikkärit.
Mietin tänään, pitäisikö minun tehdä sellainen faktapostaus itsestäni. En ole varma, kuinka paljon olen jauhanut niistä oleellisista faktoista itsestäni tässä blogissa (enemmänkin vain itkenyt syömisiäni). Jos teillä on kysymyksiä, siis ihan mitä vain, voisin yrittää vastata niihin seuraavassa postauksessa. Ask me, anything. (and at least something...). Nostetaan kakku pöydälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti