Matka mielenrauhaan.
Oli ihana herätä aamulla ilman kännykkään ajastettua kaameaa herätysmusiikkia. Sai nousta ihan rauhassa, ilman kiirettä. Jotenkin olen entistä väsyneempi kaikkeen kiireeseen, stressiin ja siihen, että pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain. Kun en kuitenkaan ehdi, aika ei vain yksinkertaisesti riitä. Samaan aikaan olen rakastunut uudestaan viikonloppuihin. En aio pilata viikon ainoaa vapaapäivääni stressaamalla itseäni kipeäksi rästissä olevista kouluhommista. Minun on pakko levätä jotta pysyn järjissäni. Vain tämä yksi päivä.
Herääminen käynnistyi verigreipillä ja luomukahvilla. Jälkimmäinen oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus, se kieltämättä maistui nimensä mukaisesti.. no, orgaaniselta. Jotenkin sellainen vähän multainen ja tuore maku, ei ollenkaan paha. Mikään ei peittoa aamukahveja sängyssä, jos vielä saa samaan aikaan katsoa koneelta animea. Tämä sunnuntai on niin <3. Ylös päästyäni siivosimme J:n kanssa kanien häkin ja kävimme kaupassa. Kerkesin myös lukemaan japania (sillä sen opiskelu on stressitöntä ja kivaa) ja leipomaan pellillisen kaurakeksejä. Pääni sisällä käy jokin ihmeellinen humina. Ihan kuin joku imuroisi siellä. Ihmeellisen levollinen olo, tämä on melkein pelottavaa.
Onpa ihanaa vain olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti