Elävä robotti.
Sekunnit välähtävät. Minuutit kiitävät eteenpäin tuntien hurahtaessa tiehensä. Päivä on jälleen pulkassa, hyvä kun ehti silmiään räpäyttää. Huomenna on varmaan jo kesä. Viime päivät tuntuvat ihan unelta, ja nyt olen herännyt viikonloppuun. Koulupäivät ovat menneet 3d-mallinnusta opetellessa (oikeasti olen ihan käsi sen ohjelman kanssa) ja stressatessa. Olen jo kahdesti jättäytynyt pois elävän mallin piirustuskurssilta, ja asia häiritsee minua. Toisaalta, olisi helpotus jos saisin torstai-iltapäivät vapaaksi, mutta toisaalta taas en vaan kehtaisi jättää sitä kurssia kesken. Kolmannesta vinkkelistä katsottaessa, suoritusteni puitteissa (kasa todella ryppyisiä ja säälittäviä töherryksiä) kehtaanko suorittaa kurssia loppuunkaan. Minulla on jotenkin vainoharhainen tunne, ettei kyseisen kurssin pitäjä pidä minusta. Tai sitten se on juuri toisinpäin. Minä en pidä hänestä.
Töissä on mennyt ihan hyvin. Pakko sanoa, että nautin siitä, kun saan viikkailla, järjestellä ja pistää vaatteita ojennukseen. Aina niin kauan, kunnes jälleen tajuan ettei sille tule koskaan loppua. Juuri kun saat yhden osaston edustuskuntoon, vyöryy sinne lauma ihmisiä. Ei mene montaa minuuttia, ihmiset vyöryvät ulos kaupasta, pöly laskeutuu ja tuntien työ on jälleen aloitettava alusta. Turhauttavaa, mutta hey, that's my job. -____- .
Vielä puolitoista viikkoa sinne kunnan lääkärille. Kyllästyin odotukseen jo viime viikolla. Syömiset... no, sitä on hyviä ja huonoja päiviä. Harvinaista, mutta olen suhteellisen tyytyväinen itseeni. Olen onnistunut lopettamaan oksentelun melkein täysin. Aluksi se oli vaikeaa, mutta nyt se on alkanut olla helpompaa. Olen myös kiinnittänyt enemmän huomiota syömisiini, määrän sijasta huomaan panostavani laatuun. Syön useammin, mutta vähemmän ja kasvisvoittoisemmin. Paino sahaa 47:n puolin ja toisin. Juuri nyt en jaksa välittää, tuo riittää toistaiseksi.
Tälläkin hetkellä olen todella väsynyt, mutta pitkästä aikaa minulla on hyvä olo. Funkkimusiikki saa positiiviset ajatukset tanssimaan päässäni: Saan huomenna nukkua pitkään. Alkuviikosta ihon kosteutukseen ostamani manteliöljy on tehnyt ihmeitä kasvoilleni, tätä en vaihda. Pyykit on pesty. Aion tehdä pääsiäisenä kevytpashaa. Olen koukuttunut Amyn lailla-sarjaan, se saa minut jotenkin hyvälle tuulelle. Luomumantelit on nameja. Aion ostaa seuraavasta palkastani multapussin ja tehdä huonekasvini iloisiksi (lue: yritän pelastaa ne melko varmalta kuolemalta). Mieheni leipoi eilen sämpylöitä ja söin liikaa, mutta tänään ystävystyin verigreipin kanssa ja söin siis kevyemmin. Joku päivä, minulla ei ole ongelmia. Joku päivä, pidän itsestäni juuri sellaisena kuin olen ja minun ei tarvitse yrittää olla jotain muuta. Joku päivä kelpaan itselleni. Joku päivä, herään ja itken, koska kaikki on kerrankin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti