Back on track.
Anteeksi tauko. Kuten viimeksi mainitsinkin, minulla oli ainakin toivottavasti tämän kevään kiireisin viikko. Valehtelematta taisin istua joka päivä aamusta iltaan tietokoneella mallintaen uutta tuotekonseptia koulumme yritysyhteistyön tiimoilla. Tänään sitten presentoin työni (jännitti ihan himona ._____.) ja reippaan puolentoista viikon päästä saan kuulla tuloksen. Huuh... sitä toivoisi, että kaikki kouluhommat olisivat olleet tässä, mutta ei. Vielä on paljon tekemistä ja koska olen vähän tyhmempi tietokoneiden kanssa, minulla on rästissä liuta harjoituksia koskien 3D-mallintamista. Sitten siihen päälle kaikki muu elämässä tehtävä. To do-listani on vaan loputon, ja tuntuu että se ennemmin kasvaa kuin lyhenee. Esimerkiksi, minulla on jo neljät synttärikortit ja -lahjat lähettämättä. Aion kyllä, jahka tästä kerkiää.
Tosiaan, meillä kävi vieraita viime viikonloppuna (en tainnut mainita siitä?). Arkeamme saapuivat piristämään miehen sisko, veli ja tämän vaimo Lapista. Ihania ihmisiä, ja todella kiva kun kävivät, siitä huolimatta etten juurikaan ehtinyt koulukiireiltäni nähdä heitä. Kyllä me yksi ilta ehdittiin syödä jäätelöä ja pelata lautapeliä (Lue: kinastella 2 tuntia säännöistä). Jäi hyvä mieli siitä visiitistä, jotenkin piristi kun täällä kuitenkin käy vieraita suhteellisen harvoin. Kanitkin piristyivät. Juoksivat kämppää ympäri vieraiden lähdettyä.
Mitäs muuta.. ehdin nähdä koulun terveyden hoitajaa viime viikolla myös. Hänestä se oli hieno homma, että oksentaminen on pysynyt aisoissa. On se minustakin, mutta silti tunnen enemmän epäonnistuneeni, sillä syömisiäni en ole onnistunut rajoittamaan ja olen VARMASTI lihonut jo viiteenkymppiin. Siis, minullahan oli kriisi ei viime, mutta sitä aikaisempana lauantaina kun erehdyin vaa'alle. Meni koko päivä itkiessä ja punnertaessa. Ja kuitenkaan ei tilanne ole korjaantunut yhtään mihinkään. Päin vastoin. Olen vain syönyt, syönyt ja syönyt, vain saadakseni vihata itseäni vielä enemmän. Joka ilta vannon itselleni että "ja kyllä huomenna aloitan terveellisen elämän". Se terveellinen elämä kestää aina lounaaseen tai viimeistään päivällisaikaan asti. Mutta ei tämä voi jatkua näin.
No mutta niin... terkkari ihmetteli että kun eivät olleet laittaneet minua samantien sinne psykiatriselle. Eipä kait siinä... kovasti tarjosi minulle tietoa niistä ryhmistä.. mutta en tiedä. Jotenkin en jaksa. Pelottaa. Sovin, että varaan vielä yhden ajan terveydenhoitajalle ennen ensi viikon lääkäriaikaa. Vaikka ihan vain kuulumisia turistakseni. Sanoi myös, että minun on pidettävä vapaapäivä. Tämä osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä kiireviikon päättyessä muistin, minkä takia on ihana pitää itsensä kiireisenä - ei kerkeä ajattelemaan, ruokaa tai yhtään mitään. Ei kerkeä vihaamaan itseään.
Vaikka täällä onkin ollut satunnaisia itkupotkuraivareita, mässäilyjä, kiireitä ja väsymystä, siitä huolimatta en ole sortunut oksenteluun. Tuntuu, että aineenvaihduntani pelaa paremmin nyt kun olen yrittänyt säännöllistää syömisiäni. Viikonloppu oli kiva. Vaikka olin kuolemanväsynyt lauantaina töiden jälkeen, jaksoin vielä imuroida talon, pestä vessan, pyyhkiä pölyt, leipoa puolukkapiirakan, 2 pellillistä porkkanasämpylöitä ja suklaahippukakun vain yllättääkseni mieheni joka palasi päivän viisitiltä Lahdesta. Sunnuntaina sitten käytiin kaupoilla etsimässä minulle kenkiä (ei löytyny, joten mukaan tarttui mintunvihreä t-paita jossa on kaksi harakkaa O____o tai jotain tipuja). Syötiin se kakku, useampi sämpylä, katsottiin leffa, vaihdettiin kukille mullat ja siivottiin vaatekaappi.
Ne kengät löysin tänään sitten juostuani ympäri Helsingin keskustaa yritystapaamisen jälkeen. Minun oli ihan vaan pakko saada itselleni uudet kävelykengät sillä entiset lenkkarit ensinnäkin olivat 1)läpipuhki pohjasta 2) kokoa liian isot 3)koska oikean puolimmainen kenkä oli kantapään kohdalta rikki, se myös rikkoi oman kantapääni. Vagabondista sitten tarttui mukaan jotkut aivan ihanat Artin kengät, jotka syleilivät rispaantuneita ja väsyneitä kinttujani ihan ensi kokeilusta lähtien.
Taitavat olla tuon malliset, mutta violetit/lilat :) Aivan järjettömän ihanat. Ihana oli kyllä hintakin, mutta toisaalta, onko se paha hinta laatukengistä, ottaen huomioon että kävelen päivittäin yli puolitoista tuntia, kärsin selkäongelmista, hiertymistä ja rakkuloista? ._____. Ja kyllä minä olen Arttini ansainnut. Niin se palkka hupenee kovaa vauhtia... kohta mitään jäljellä.
Tästä viikosta oletettavasti tulee vähän iisimpi, mutta paljonhan sitä on tekemistä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hei, ostin ihan sikahyvän kirjan, Anna-Liisa Valtavaaran Kiltteydestä kipeät. Luin putkeen n. puoliväliin. Iskekää googleen ja harkitkaa lukaisemista jos tunnistatte esittelytekstistä itsenne. Kiitos, että olette jaksaneet roikkua mukana tänne asti. Nyt pitää mennä nukkumaan että jaksan huomenna mennä aamulla laboratorioon testattavaksi. Öitä mussukat.
Ps. Tekee mieli piirtää. Olisipa enemmän aikaa.
2 kommenttia:
lukea lukaisin tänään psykologilta lainaamaani 'lupa syödä' kirjaa (ahdistavaa luettavaa kirjan ladellessa omaa käyttäytymis mallia järkyttävän tarkasti) ja luin oksentamisen vaikutuksista kehoon ja siitä mitä tapahtuu kun lopettaa oksentamisen (ja tuon luin tietty heti oksentamisen jälkeen......).
Ensinnäkin toi että tekee mieli syödä sitä tätä tuota ja noita johtuu tietty energia vajeesta (ylläri) ja se menee ohi kun kroppa vähän tasottuu ja annat sille tasasesti ja tarpeeksi ravintoa. Sitten, ikävä kyllä kun on oksentamatta jonkin aikaa, alkaa herkästi turvottamaan, vatsaa ja kasvoja ja kroppa kierrättää nestettä ylikierroksilla. Ja turvotusta kestää riippuen siitä miten kauan on oksennellut ja oksenteleeko satunnaisesti. Esim, jos on oksennellut muutaman vuoden useita kertoja päivässä voi turvottaa useita viikkoja. Mutta se menee ohi eikä saa luulla että se on painon nousua. Jne jne jne. Faktatietoa turvonneista sylkirauhasista hampaiden kiillevaurioihin, en ala koko kirjaa selittämään. Kunhan vähän päden ja olen onnellinen, kun on joku muukin tappelemassa oksentelua vastaan. Tahdon itse lopettaa sen kuin seinään. Ajatus pitkästä turvotuksesta kammottaa, enkä halua pitkittää oksentelusäätämistäni yhtään pidempään. Tsemppiä kouluun ja elämään ja haleja <3
Jasperw, muru, kiitos kommentista.
Voi että kun minuakin on kiinnostanut saada tuo kyseinen kirja käsiini jo pidemmän aikaa, mutta en vaan saa aikaiseksi lainata sitä kirjastosta (pitäisi hommata kortti ja tehdä varaus... too much trouble, eh?). Tuo mitä kirjoitit oksentelun lopettamisesta pitää varmasti paikkansa. Muistan tuon turvotuksen, se oli kamalaa. Nyt sitä ei ole enää niin paljon, vaikka vatsa syönnin jälkeen pömpöttääkin ikävästi.
Se, mitä mitä nyt yritän opetella, on säännöllinen ja terveellinen syöminen. Aineenvaihdunnalleni on tehnyt ihan uskomattomasti se, että syö n. 2-4 tunnin välein sen sijaan että vetäisi vain yhden aterian päivässä. Vielä kun oppisi löytämään sen tasapainon, että mikä on sopivasti... yleensä se on ääripäästä toiseen, eli ei paljon mitään tai sitten kaikki mikä kaapista irti lähtee. Napostelu on tosi tosi paha homma, minulla on joku oraalifiksaatio ja tarvitsisin kai jonkun luun mitä kaluta.
Ihana olet, tsemppiä ja voimia sinullekin!! Päivä kerrallaan, ei sitä oikeastaan muuten pystykään elämään :). Jaksamista. Se on ihan älyttömän hienoa että taistelet lopettaaksesi oksentelun. Sodin rinnallasi o/ Ihanaa päivää.
Lähetä kommentti