Concealed dreams

Hyvä hedelmä, huono hedelmä.

Saunoja pitäisi markkinoida sellaisina mietintäkoppeina. Aamu ei olisi voinut lähteä paremmin käyntiin, kun useamman kahvikupposen ja Nodamen jälkeen pääsi saunaan. Totesin taas kerran (ilmeisesti jotkin asiat pitää todeta useampaan kertaan että ne menevät jakeluun) että minulla on aivan liian paljon tekemistä, ja liian vähän aikaa. Jos jatkan samalla tavalla, hajoan. Parempi vaihtoehto olisi priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen: Millä oikeasti on väliä, minkä voin jättää pois ja mitkä asiat ovat kiireellisimpiä. Ihan oikeasti. Mitä järkeä siinä on, jos elämä on pelkkää suorittamista, ja sellaisten asioiden tekemistä joista ei nauti? Kyllä sen verran pitää jäädä aikaa, että kerkeää elää.

Tavoitteita, unelmia, tulevaisuuden suunnitelmia. Paras on tietysti olla suunnittelematta, sillä mikään ei ole stressaavampaa kuin yrittää hallita elämäänsä. Sen kaltaisesta yrittäjyydestä alan saada tarpeekseni. Ehkä voisin kuitenkin miettiä joitain suuntaviivoja, mitä seurata. Olen aina uskonut, että elämälläni on jokin tarkoitus. Tämä tarkoitus ei välttämättä ole jokin hieno keksintö, ammattinimike, tuotos, rikastuminen tms. Mielestäni se voi olla jotain niinkin yksinkertaista, kuin olla jossakin paikassa oikeaan aikaan ja vaikuttaa jotenkin jonkun toisen ihmisen elämään olemalla oma itsensä. Esimerkiksi hymyilemällä tuntemattomalle ja sanomalla päivää. Tiedän, todella kökkö esimerkki, mutta hiffasitte, mitä ajan takaa.

Samalla tavoin, niin kuin minut ympäröivä todellisuus vaikuttaa tekemisiini ja ajatuksiini, niin myös minulla on kyky vaikuttaa ympäristööni. Elämä on jatkuva jono valintoja. Raamattua lainaten, "hedelmistään puu tunnetaan". Tämä on aivan totta. Se, mitä teen, sanon tai jätän tekemättä ja sanomatta heijastavat sitä, millainen olen. En uskaltaisi ajatella olevani hyvien hedelmien puu, mutta toivon, että minusta tulisi sellainen. Tai, siihen on ainakin hyvä pyrkiä. Että tuottaisi enemmän hyviä hedelmiä, sellaisia jotka saavat ihmiset ajattelemaan, tuntemaan, arvostamaan, saavat heidät elämään. Surullista kyllä, olemme hukkumassa mätiin hedelmiin jotka turruttavat mielemme, lukitsevat tunteemme ja ovat meille kuolemaksi.

Eikö se ole uskomatonta? Se, että voimme vaikuttaa ympäristöömme? Tähän todellisuuteen? Asioilla on väliä. Mitähän minä tulen vielä tekemään? O______o Voisin aloittaa halaamalla miestäni ties kuinka monennen kerran tänään, ja jatkaa sitten japanin opiskelua ennen kuin tajuntani ja ajatuksen juoksuni lähtee totaalisesti hanskasta.