Ou nou, nou nou nou nou....
En voi uskoa että on jo torstai ;______;. Koko viikko pitänyt tehdä postaus mutku muka kerennyt taaskaan. Minulla on ainakin kilometrin verran kuulumisia, joten parannelkaa istuma-asento mukavammaksi tahi katsokaa vain kivat kuvat.
Lähdetään siitä, että voin paremmin!! Tai ainakin luulisin niin. Viimeksi kun kirjoitin, istuin todellakin väsyneenä lätäkössä. Istuin itse asiassa ihan tiistaihin asti tuossa surullisessa mielentilassa. En ole käynyt vaa'alla, joten en tiedä onko painoni tippunut perjantaista, mutta farkut eivät ainakaan purista. Söin, mutta vähemmän, ja liikuin sitäkin enemmän. Nyt eilen ja tänään olen syönyt kaiketi ihan "normaalisti" eli hyvin. Ja eilen oli pieni juhlan paikka. Olen viimeinkin saanut kaikki kouluhommat pois alta parhaillaan menossa olevaa kuvanveistokurssia lukuunottamatta. Kyllä helpotti, ette usko. Väsäsin eilen puoli seiskaan 3D-kurssin lopputyötä ja sain sen valmiisi ajoissa. Juhlistimme saavutustani jäätelöpuikoilla J:n kanssa. o/
Mietin sitten, että olisiko koulutöistä johtunut stressi voinut pahentaa syömishäiriön oireita. Nyt stressi on helpottanut, ja minulla on tajuttoman huojentunut olo verrattuna viime viikonloppuun. Kiitos ihan älyttömästi tsempeistä ja kannustuksesta. Mulla on maailman ihanimmat lukijat.
Koululla oli tänään pienimuotoinen päätösjuhla. Ei meinaa millään mennä jakeluun että olen opiskellut jo vuoden. Ja että kesä alkaa. Ei tunnu siltä yhtään, voi johtua myös siitä, että otin vielä valinnaiseksi kuvanveiston, ja kurssi loppuu vasta ensi viikolla. Ensimmäinen tehtävänanto oli muotoilla savesta hevonen O_____o. Minun oma on aika kaukana realistisesta hevosesta. Vaikka kuinka yritin parhaani, niin se on silti suhteellisen rouhea "my little pony -from hell". Mielikuva todennäköisesti vastaa todellisuutta.
Näin viime yönä painajaista pitkästä aikaa. Vaatekaupan sijaan työskentelin eläinkaupassa, tosin pomo oli sama. Minulle annettiin tehtäväksi ruokkia kilpikonnat, ja sitä varten jouduin sukeltamaan sellaiseen isoon akvaarioon jonku leipäpussin kanssa (huom. minulla on fobia isoista vesialueista esim. uima-altaat tai suuret akvaariot, järvistä puhumattakaan). Etsin kilppareita joka nurkasta, mutta löysinkin aivan järjettömän käärmeenpesän, sellainen kasa kiemurtelevia käärmeitä siellä akvaarion pohjassa. Muistan nousseeni supernopeasti pintaan että "ei täällä oo kilppareita, noi käärmeet on syöny ne kaikki", pomon vastatessa jotain että "ethän vain päästänyt niitä käärmeitä sinne akvaarioon kun ruokit kilpikonnia edellisen kerran".. ja sitten heräsin. Luojan kiitos. Ei tälläisiä unia vaan kestä katsella yhtään sen kauempaa kuin on pakko. Ja oli aamulla vähän paha mieli kun ei kilppareita näkynyt ;___;.
Vaikka koulun häämöttääkin, aikatauluni on töillä täyteen buukattu. Vakituisten työntekijöiden kesälomat ovat alkaneet ja meikäläinen saa painaa duunia 6 päivää viikossa. Vähän jännittää. Mieheni sai tässä hiljattain kutsun kaverinsa häihin Lappiin, heinäkuun lopulla. Tahtoisin tietenkin mukaan, mutta on kamalan vaikea kysyä saisinko vapaata, kun olen luvannut raataa koko kesän. Plus, joudun sumplimaan yhden päivän työvuorot uusiksi kahden viikon päästä sillä...
...postista tipahti lähete psykiatriselle poliklinikalle tänään. Ihan kuin olisi tipahtanut jostain, ja tömähtämänyt todellisuuteen kun avasin kuoren ja tajusin mitä se sisältää. Taas on sellainen ihan kummallinen olo, että "voiko tää olla totta". Luulen, etten koskaan todella uskonut, että ongelmani olisivat tarpeeksi vakavia, että saisin lähetteen. Tuntuu kuin elämäni olisi jossain vaiheessa yrittänyt tehdä kuperkeikkaa, mutta lähtenytkin pyörimään alamäkeen: miten tässä näin kävi? Sitä jotenkin mieltäisi että jossain kohtaa on tapahtunut väärinkäsitys, että ei minulla oikeasti ole mitään hätää (nyt ei tunnu siltä yhtään, kun on vaihteeksi ihan ok päivä). Niinpä. Viime viikosta tähän päivään asti jatkunut päivittäinen yökkäily jaksaa kyllä muistuttaa ketä yritän huijata. Ollapa sitten normaali.
Ravintoterapeutillakin kävin tänään. Jäi vähän mitään sanomaton olo, tuntuu siltä kuin hän olisi vain luetellut minulle asioita jotka jo tiedän. Että sen ja sen verran tulisi saada kaloreita, niiden pitäisi jakaantua päivän mittaan näin, painoindeksi sitä ja tätä, hiilarit sitä ja tätä. Voi toki olla, että näitä ns. "itsestäänselvyyksiä" oli ihan hyväkin kuulla ääneen sanottuna, enkä sano että olisi ollut hukkareissu koko homma.
Tästä minun on ihan pakko kanssa mainita. Muistanette, että kävin japanin kielen alkeiskurssin tässä kevään aikana. No, sain eilen tietää että yksi kurssilla ollut ihminen (jonka kanssa ystävystyin sitten ihan viimeisillä tunneilla) oli mennyt ja löytänyt blogini O____o. Meni vähän aikaa ennen kuin sain sydämen pois kurkusta. Keskustelin hänen kanssaan mesessä eilen, ja ihan pakko sanoa, että olen iloinen että se on juuri hän, eikä kukaan muu (joidenkin ihmisten kohdalla se olisi yksinkertaisesti maailmanloppu jos he tunnistaisivat minut blogistani). Nyt kun olen jo toipunut järkytyksestä, satojen vakuuttelujen jälkeen varma siitä ettei hän pidä minua hirviönä/ällöttävänä/rumana/tms + että hän ymmärtää tilannettani oman elämänsä kautta paremmin kuin moni muu, uskon ettei tapahtunut vaikuta kirjoittamiseeni. Samaa paskaa siis luvassa, I promise.
No joo, eiköhän tämä nyt ollut tässä, vähäksi aikaa. Lopuksi vielä kuva mallintamistani kuulokkeista.
6 kommenttia:
Kesäloma! \o/
Vaikkei se käytännössä lomaa olekaan (nimim. lauantai-aamuna töissä :'( ), on kuitenkin vapauttavaa tietää, että kun työpäivä on ohi, voi tehdä tai olla tekemättä ihan mitä haluaa. Joskus koulupäivien jälkeen tulee mietittyä liikaa sitä päivään X mennessä tehtävän työn määrää. Yhtäkkiä ilta onkin mennyt murehtiessa, saamatta aikaan mitään hauskaa tai hyödyllistä.
Kyllä ne pomot yleensä ymmärtävät, että myös kesätyöntekijät ovat ihmisiä, ja heillä on menoja :D Ottaa vain asian puheeksi tarpeeksi aikaisin. Toivottavasti töissä on myös mukavia työkavereita, joiden kanssa voi tarvittaessa vaihtaa vuoroja :)
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että myös normaalit ihmiset saavat hakea apua :D Vaikka syömishäiriö on osa elämää, ei se minusta leimaa tai määrittele ihmistä. Toivottavasti löytyy mukava lääkäri, joka osaa auttaa :)
Also, todella hienot kuulokkeet! Ja onnea kurssin suorittamisesta :) Kauanko tuon tekemiseen meni, ja mitä ohjelmaa käytit?
Taarne, olisi enemmän kuin ihanaa jos pääsisin taas Lappiin, johon olen jättänyt osan sydämestäni.
Kuulokkeisiin meni joku 3 päivää, kaveri auttoi alussa noiden kuuloke-osien kanssa ("musarasiat"), muuten olin suhteellisen paljon omillani. Ohjelma Rhinoceros. Nyt jälkeenpäin miettii et tohon ois voinu photarilla vielä kikkailla jotain juttuja, mutku ehtiny. Saa luvan olla, jaksa enää :D
Toi sun kommentti tekstissä 'eipäs juupas...' nii oli oikeastaan tarpeellinen. Kiitti tosta faktasta. Ja noinhan se on, helposti saattaa tulla nälkä joka ei lähde, jos ei ole vähään aikaan mitään syönyt. Se on kiva kun tieto kulkee ;D
Jasperw, aika hauskaa sinäänsä, että yritän itse sisäistää monia asioita mistä kirjoitan, kuten juuri tuo syömisen säännöllisyys, kuinka tärkeää se on.
Päivä kerrallaan. o/ Tästä ei voi nousta kuin ylöspäin.
Tsemppiä Nounou, kuulostaa niin tutulta ja niin kamalalta. Mulle jäi hyvät kokemukset masennuslääkkeistä - kyse ei kyllä ollut niinkään syömishäiriöstä vaan masennuksesta, johon liittyi myös syömisongelmaa - mutta tosiaan kannattaa ja täytyy vaatia että samalla pääsee tapaamaan terapeuttia tms. säännöllisesti!
Luin alempaa että uskot Jumalaan, itse olen saanut uskosta paljon apua synkkinä aikoina ja edelleen luotan siihen, että jos ja kun masennus jossain elämänvaiheessa palaa, niin Jumala kantaa mut toisenkin kerran sen läpi. Toivon sulle valtavasti aurinkoa ja jaksamista! (pahoittelut anonyymiydestä, tuntui että se on nyt tarpeen :) )
Anonyymi, rohkaisullasi ei olisi voinut olla parempaa ajoitusta -taas tuntuu siltä että hajoaa.
On mukava kuulla, että olet saanut apua lääkkeistä, se todella rohkaisee. Jumala... uskon vilpittömästi, että olen vielä täällä vielä vain puhtaasta armosta. Ellei Jumala rakastaisi minua niin paljon, aviomieheni, perheeni, ystävieni ja jopa kanieni kautta, olisin varmasti luovuttanut jo ajat sitten.
Aurinkoa sinullekin o/
Lähetä kommentti