Concealed dreams

Pysähdyksissä.

Vappu on mennyt kaiketi piirrellessä ja digipoksin tallenteita katsellessa, entä teillä? Viimeksi kun kirjoitin, olin selkeästi allapäin. En voi rehellisesti sanoa, että olisin toipunut torstaina saamistani uutisista vieläkään täysin, mutta en jaksa enää rypeä niissä. Mielialani parin viime päivän aikana ovat heitelleet, kuinkas muutenkaan. Välillä mietin, kuinka mieheni jaksaa ailahtelujani, kun en meinaa itsekään jaksaa niitä. Se on uuvuttavaa, kun mieliala vaihtuu niin nopeaan tahtiin... enkä osaa tehdä asialle mitään.. ovatko mielialan ailahtelut jotain perinnöllistä, jotain mitä on geeneissäni, vai olenko vain jotenkin vajaa? Voisiko tämä olla jotain hormonaalista? En tiedä, enkä jaksa miettiä sitä enempää, en nyt.

Masennus. Se tuntuu valtaavan pinta-alaa pääni sisällä. On hetkiä, jolloin kaikki on täydellisen hyvin, mutta sitten kaikki yks kaks särkyy. Syömishäiriö, jonka olen yrittänyt työntää ulos maailmastani, raivaa tiensä takaisin ja repii kaiken terveen ja kauniin hajalle. En saa työnnettyä sitä pois päästäni. Vaikka saisin, se palaa aina takaisin, kertomaan kuinka epäonnistunut, ruma, iso ja tyhmä olen. Huomaan ajattelevani ruokaa lähes lakkaamatta. Itsetuntoni on sidottu kiinni ulkonäkööni. Syön, ja tunnen syyllisyyttä. Pyöräilen puolitoista tuntia pitkin lähiseutua, kyyditen 2-metristä luurankoa tarakalla. Siedän itseäni jälleen, aina seuraavaan ateriaan asti, jonka jälkeen luuranko jälleen käy nakertamaan korvaani kuinka en tule koskaan saavuttamaan unelmiani saati näyttämään nätiltä, jos jatkan tätä menoa.

Tämä luuranko ei lähde pois työntämällä. Heitän sen ulos talosta, se tulee ikkunasta takaisin. Juoksen sitä karkuun, se juoksee perässä. Suljen korvani sen ääneltä, se kaivaa minulta silmät. Mitä enemmän rimpuilen, sitä tiukemmin se takertuu minuun. Se seuraa minua kaikkialle, eikä kukaan muu näe sitä. Mitä muita vaihtoehtoja minulle jää, kuin kääntyä ja taistella sitä vastaan? Ei juuri muuta, jos en halua tulla syödyksi. Tässä nimenomaisessa tilanteessa, jossa minun pitäisi kerätä rohkeuteni, tunnen lamaantuneeni. Tämä ei ole mikään pikkuinen luukasa. Ja komerossa on ainakin 50 lisää. Voi Luoja.