Concealed dreams

Lähtöruudussa, jälleen?

Nyt se on ohi, tapaamiseni psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. On jotenkin todella epätodellinen ja hämmentynyt olo. Tein lääkärissä ollessani uudestaan sen masennustestin minkä täytin jo 2 kuukautta sitten terveydenhoitajan luona. Vedellessäni ympyröitä mielialojani kuvaavien numeroarvojen ympärille mietin, että olen tänään ehkä pirteämpi kuin silloin, ja että ehkä testi ei tällä kertaa kuulosta niin hurjalta. No niin varmaan, scoretin 4 pistettä enemmän O_____o. "Joo ei tää sun tilantees näytä yhtään parantuneen kahden kuukauden sisään". No ei.

Tulen näkemään tätä tätiä noin kuusi kertaa. Hän analysoi parhaansa mukaan tilannettani ja tekee sitten päätöksen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Tuttavuutemme siis tulee jäämään lyhyeksi. Siitä huolimatta tuntuu, ettei tilanteeni oikeasti etene yhtään minnekään. Tai ehkä se olen vain minä, joka junnaa ja pyörii samassa kuopassa. Mitä jäi käteen tästä päivästä? Minun pitäisi olla armollisempi itselleni. Olen kuulemma suorastaan armoton. Että pitäisi olla hellä itselleni, myös niille kohdille mistä en pidä. Olen pohtinut tätä koko illan ja homma tekee järkeä teoriassa, mutta on käytännössä toteuttamiskelvoton. Kuvotan itseäni aivan liikaa. Sitten minun piti miettiä että mitä haluan elämältä: Mikä on minua? Mitä otan mukaani menneisyydestä, mikä on turhaa painolastia ja minkä haluan jättää taakseni? Mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan?

Paras oli kuitenkin ihan lopussa: "Mä haluaisin, että miettisit ensi kerraksi suhtautumistasi lääkkeisiin. Puhutaan siitä sitten lisää. Mieti asiaa." O_____o. Sain myös sellaisen puolueettoman lääketehtaan esitteen masennuksesta ja sen hoidosta (mahtuuko ne edes samaan lauseeseen, puolueeton ja lääketehdas...). En minä oikein tiedä. Jotenkin ahdistaa, ja pelottaa. Se kuulostaa niin vakavalta, jotenkin niin lopun alulta jos alkaisin syömään lääkkeitä masennukseen. Periaatteessa olen sitä mieltä, että lääkkeet hoitavat enemmän oiretta kuin ongelmaa, mutta en tiedä. Tulee sellainen leimattu olo. Tuntuu, että minulla olisi ihan oikea ongelma. En siis todellakaan tiedä mitään masennuslääkkeistä, mutta heti herää sarja kysymyksiä: Voiko niihin jäädä koukkuun? Paljonko ne maksavat? Lihottaako ne? Pääsenkö ylös sängystä? Entä muut sivuvaikutukset? Mitä jos joku saa tietää? Mitä jos vain sekoan?

Sanotaan nyt sitten, että ajatus lääkityksestä kuulostaa suhteellisen masentavalta. Joka tapauksessa, aion yrittää tehdä listaa, mikä on minua, mistä pidän ja mitä haluan. Se on varmaan ihan tervettä touhua miettiä, mitä oikeasti haluan, kun olen tällainen mielistelijä ja menen ensisijaisesti muiden ehdoilla.

Eli kuka mä oon? Missä mä oon? Kenen koti tämä on...?