Kesäpäiväni koomassa.
Ihan oikeasti, minä vain jumitan (vapaa-päivä, vihaan sinua). Istun, makaan, jumitan tekemättä mitään. En edes katso telkkaria, minä vain koomailen ja odotan että päivä menee ohi. Se on ollut tällaista sen jälkeen kun sunnuntai-iltana aloitin 1000-palaisen muumipalapelin kokoamisen ja nyt se on ohi. Tuntuu kuin olisin nyt saanut elämäni tarkoituksen täytettyä, eikä minulla ole enää mitään muuta missiota maan päällä kuin syödä ja olla (ja käydä töissä). Voisinpa pikakelata elämääni 20 vuotta taaksepäin ja katsoa missä kohtaa alkoi mennä pieleen. Power off. Liikaa pähkinöitä -vieläkin.
Ai niin se psykologikäynti. Puhuin paljon. Hän kuunteli. Antoi uuden ajan heinäkuun lopulle. Sanoi, että jaksamista. Lääkkeet tekevät pahan olon siedettävämmäksi, mutta eivät poista sitä, puhumattakaan vihastani itseäni kohtaan ja tunnesyömisen kierteestä, jonka luulin jo katkaisseeni. Kahvi on loppu, rahat on loppu, kaikki loppuu paitsi tämä aikaan saamattomuuteni. Yritin olla ulkonakin, mutta siellä lenteli jotain jumalattoman kokoisia pörriäisiä, palasin sisään turvallisuussyistä. Jumitus jatkuu, pääsisi jo takaisin töihin.
3 kommenttia:
Heips! Halusin vain tulla sanomaan, että toivottavasti pottaräppi-aiheinen postaukseni piristi päivääsi edes hieman? ;)
*hali*
Sirpukka, piristi. Se oli ihan loistava. Tiedän hokevani taas samaa, mutta mitä tahansa tunnutkin kirjoittavan, tyylisi tempaa minut lukijana mukaansa. Upeaa.
Ihanaa, että onnistuin piristämään!<3
Minäkin hoen taas samaa, mutta palautteesi merkitsevät todella paljon ja saavat minut uskomaan omiin kykyihini, kannustavat kirjoittamaan lisää ja kehittymään.
Nytkin aloin aivan kehrätä mielihyvästä... Kiitoskiitoskiitos.
Lähetä kommentti