Väsyttää.
Peruskulutuksessa on pysytty. On liikuttukin, enempi ja vähempi. Väsyttää. Hirveästi kouluhommia. Huomenna on eka työpäivä ja minua jännittää ihan simona... tai pelottaa. En ole ihan varma. Hyvin epävarma kylläkin. Kaikesta. Että miten tästä eteenpäin. Pelkään, että syömisten karsiminen aiheuttaa säästöliekin ja että reiteni leviävät entisestään. Ja jos syön, niin ne leviävät sittenkin. Ruoka tekee minut hulluksi. Olisipa minulla kaikki aika maailmassa. Kaipaan tylsyyttä, sitä että ei tarvitsisi tehdä mitään. Tästä pääsemmekin siihen, mitä todella tarvitsee? Kuinka paljon on sellaista ylimääräistä painolastia mitä vain kerään harteilleni aikani tapoksi? Ei ihme etteivät ihmiset selviä elämästä hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti