Concealed dreams

Joulu oli taas...

Ja sai syödä vatsansa täyteen. On todellakin syöty. Tilanne täällä miehen perheen kotona syömisten osalta on suorastaan kaoottinen. 1.) Ruokaa ja herkkuja on joka puolella 2.) Täällä syödään yhdessä pöydän ääressä kahdesti päivässä, ja kahvitellaan myös yhdessä kahdesti päivässä. 3.) Vaa'asta loppui patterit. 4) Korostan vielä, että niitä herkkuja on todellakin joka ikisellä pöydällä ja niitä myös tarjoillaan. Ja leivotaan vielä lisää. 5.) Pakkasta -30, eli se siitä lenkille lähdöstä. Voisiko meno enää parantua tästä?

Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Olisikin pelkkä joulun aika, mutta kun aloin syödä, syödä ja syödä jo pari viikkoa ennen tätä mässäysjuhlaa. Tiedän että olen lihonut, farkut meinaan kiristää, ahdistaa aivan tajuttomasti, mutta en jaksa vain valittaa. Kyllä varmasti kaikki muutkin ovat sortuneet syömään enemmän tai vähemmän joulun aikana. Loppujen lopuksi, kävi miten kävi, niin minulla on koko ensi vuosi aikaa laihduttaa. Ja jokainen suklaakonvehti, minkä tästä eteenpäin jätän ottamatta, on pieni voitto ja lähempänä tavoitettani. Yksi hetki kerrallaan.

Syömiset sikseen, muuten jouluni oli todella mukava. On ihan hyvä olla. Tiedättekö, se tuntuu jopa epätodelliselta, että on näin hyvä olla, vaikka sitä on syöty joka päivä varmaan 6000:n kcalorin edestä ja liikuttu ei paljon mitään. Olen varmaan failannut jo niin pahasti etten edes jaksa välittää. Mutta on asioita, jotka ovat hyvin. On asioita, joista olen kiitollinen.

"Bad is never good until worse happens". Kyllä tästä vielä noustaan. Ja pysytään pystyssä. Kiitos kommenteistanne. Olette ihania. En ole hetkeäkään katunut blogin perustamista, kiitos teidän.