Concealed dreams

Päätöksiä, päätöksiä.

Tein viime viikolla päätöksen että kävisin vaa'alla vain kerran viikossa. Punnituspäivä olisi joka viikon lauantaina, karkkipäiväni aamuna. Tänä aamuna minua odottikin siinä iloinen yllätys, sillä lukema oli 48.5!! En uskonut heti ensimmäiseksi, meinasin että no patterithan tästä rakkineesta pitää vaihtaa. Astuin punnittavaksi toisen ja kolmannenkin kerran ja pakko se oli sitten uskoa. 45kg, täältä tullaan.

Nyt ei sitten yhtään huvittaisi enää syödä herkkuja vaikka kerrankin on "lupa". Syön kuitenkin, muuten hajoan seuraavan viikon aikana niin ettei mitään rajaa... mutta.. voisin syödä vain puolet tälle päivälle varatuista nameista ja säästää toisen puoliskon seuraavaan karkkipäivään. Brillianttia vai kuinka?

Ulkona alkoi juuri äsken sataa lunta. Jotenkin on sellainen melankolinen olo, painonlaskusta huolimatta. Ajattelin ottaa tänään rennosti, tehdä kaikkea kivaa ja olla huolehtimatta rästiin jääneistä töistä. Pää on tyhjää täynnä. Yritin nukkua pitkään mutta heräsin jo puoli yhdeksältä, nousin ylös, join kahvia, katsoin telkkua 1,5 minuuttia, ei mitään siellä, no pelasin aamupäivällä katamaria joku puol tuntia, kävin kävelyllä, tarkisin meilin... minulla ei ole aavistustakaan mitä tekisin seuraavaksi. Sen sijaan että olisin tekemässä jotain kivaa ja rentouttavaa, huomaan miettiväni kuumeisesti mikä sitten on sitä kivaa ja rentouttavaa.

Pahoitteluni. Oli ajatuksena kirjoittaa jostain järkevästä ja ajankohtaisesta, mutta sen sijaan tästä tulikin tällainen älyvapaa "päiväni banaanina"-postaus.

Joka päivä banaanipäivä.