Concealed dreams

Elämä silmieni edessä.

Hyi että. Olin tänään mieheni kanssa kaupungilla luuhaamassa, kun tulimme nähneeksi miten bussi töytäisi jalankulkijaa keskustassa. Kuulen vieläkin korvissani yhä uudestaan sen hirveän pamauksen ja näen vain uudestaan kuinka jalankulkija kierähtää ilmassa 360 astetta ja iskeytyy katukivetykseen. Sitä oli jotenkin mahdottoman vaikea mieltää todellisuudeksi, että eikö tällaista tapahdu vain elokuvissa. Ja se, miten se nainen jäi makaamaan siihen selälleen toinen jalka nykien bussin pysähtyessä jarrut kirskuen. Noin puoli minuuttia myöhemmin ainakin viidellä ohikulkijalla oli kännykät hollilla ja hätänumero valittuna, yksi ohikulkijoista piteli naisen päätä paikoillaan. Joku sanoi, että hän käveli päin punaisia. Näen verivanan valuvan suupielestä kun naisen pää hieman liikahtaa. Jalka nykii vieläkin. Ikuisuudelta tuntuneiden kahden minuutin jälkeen poliisit ajavat paikalle ambulanssin seuratessa 30 sekunttia myöhemmin. Poistumme mieheni kanssa paikalta ja minä nipistelen itseäni siltä varalta että olen unessa. Ehkä olenkin, ja voin herätä milloin tahansa.